Intra|Hallitus

SeuraBlogi

Voimisteluinto tarttuu - tytär, äiti ja mummo mukana Gymnaestradassa!

21.6.2018

Kesäkuussa koitti vihdoinkin yksi jumppavuoden kohokohdista, Suomi Gymnaestrada 2018. Tapvon jäsenistöstä oli mukana noin 70 voimistelijaa, joiden joukosta löytyy tytär, äiti ja mummo samasta perheestä: Sirpa Smolsky, Nina Savisalo ja Emmi Savisalo. Jututin heitä hetken sunnuntaina ennen h-hetkeä ja heistä huokui into ja vilpittömyys.

 

Emmi, 10, osallistui lasten näyttävään Salaperäinen labyrintti -koreografiaan yhdessä joukkueensa kanssa. Nina, 40, oli puolestaan mukana vaikuttavassa Elämän voima esityksessä, välineenä legendaariset rytmikapulat ja päässä upeat peruukit. Konkari Sirpa, 70, osallistui energiseen Ilon myrsky esitykseen ja oli mukana Gymnaestradassa jo toistamiseen. Ohjelmia on harjoiteltu ahkerasti vuodenvaihteesta asti ja nyt oli hetki saapunut.

 

Vuosien myötä voimistelu on muodostunut osaksi perhettä ja arjen rutiineja. Sirpa on aloittanut voimistelun vuonna 1981, ja siitä lähtien perheen naiset ovat kutakuinkin voimistelleet viikoittain, nykyään jopa päivittäin. “Voimisteleminen oli välttämätöntä, jotta pysyin energisenä ja virkeänä lapsiperheen hektisessä arjessa” kertoo Sirpa ja Nina komppaa nyökyttämällä. “On tärkeää, että meillä jokaisella on aikaa omalle harrastukselle, vaikka näin vanhempana lapset ovatkin etusijalla” Nina jatkaa. Emmin mielestä voimistelu tuntuu niin omalta jutulta, että hän kilpailee määrätietoisesti joukkuevoimistelun parissa. Siihen uppoaakin jo huomattavasti enemmän aikaa, mutta jumpasta saadut ystävät ja kokemukset ovat kaikki sen arvoisia. “Saavuin joukkueeni kanssa Turkuun jo torstaina ja meillä on ollut täällä tosi kivaa yhdessä” Emmi kertoo.

 

Gymnaestrada on upea tapahtuma, sillä se mahdollistaa voimistelun ilon ja esiintymisestä nauttimisen kaiken ikäisille ja tasoisille voimistelijoille. Kaiken lisäksi se vielä mahdollistaa yhdessä tekemisen. Samassa kenttänäytöksessä Emmin, Ninan ja Sirpan lisäksi nähtiin 4 500 muuta jumpparakasta voimistelijaa ja jokaisen intohimo voimistelua kohtaan välittyi katsomoon asti. Isä Ari ja sisarukset olivat tietenkin tulleet sunnuntaina Turkuun katsomaan upeaa Tunne liike -finaalinäytöstä ja kannustamaan jumppaavaa kolmikkoa.

 

“Unohtumaton viikonloppu” toteaa koko perhe yhteen ääneen!

 

- Heidi Sonninen

 


 

 

Kiitos Tapvo!

1.6.2018

Seuran näytöksissä ajattelen aina, että ohjaajan kannalta parhaita hetkiä ovat lavan takana koetut hiljaiset minuutit. Kun esitysvalot häikäisevät, musiikki menee päälle ja esiintyjät antavat kaikkensa. Itse saan vain katsoa ja päästää irti, antaa esityksen tapahtua. Joskus kaikki on kolahtanut kohdilleen vasta kenraaliharjoituksissa – mutta usein vastuu esityksestä on jo viikkoja aiemmin huomaamatta siirtynyt ohjaajalta ryhmälle, joka on esimerkillisesti ottanut esityssarjan haltuun ja vie sen itsenäisesti ja varmasti alusta loppuun.

Vaikka alun perin espoolainen olenkin, en itse ollut TapVon kasvatteja, mutta oltuani seurassa ohjaajana lähes koko tähänastisen aikuisikäni kasvoin seuraan kiinni. Suurimman osan seura-ajastani olen ohjannut lasten ja nuorten tanssitunteja ja viimeisen vuoden nuorten uutta tanssiryhmää TapvoDancers.

Tänä kesänä päätän pitkän vakiohjaajaurani, jonka aloitin vuonna 2010. En voisi olla iloisempi, että sain viettää viimeisen vuoden upeiden Dancersien kanssa. Jatkossa näyttäydyn seuran tunneilla sijaisen roolissa – ja sitä odotan jo todella innolla! Eihän sitä tiedä, ehkä joku päivä palaan vielä takaisin seuran vakitiimiinkin.

Mielessäni viipyilevät ne lukemattomat illat, jotka vietin seuratoiminnassa. Viikkotreeneissä kohtasin kuukaudesta ja vuodesta toiseen loputtomasti ilonaiheita, tanssin huumaa ja upeita ihmisiä.

Huomaan usein kotimatkalla tiistai-iltaisin Dancersien treenien jälkeen ajattelevani, että vaikka itse yritän antaa ryhmälle paljon, niin lopulta he silti antavat minulle kaikkein eniten. Kai se on juuri se salaisuus, joka meitä ohjaajia pitää koukussaan.

- Laura, ohjaaja

 

 

 


 

Paluu voimistelumatolle vuosien tauon jälkeen


-”Kuka lähtee mukaan?” kuului Whatsapp -ryhmän nimi, jonka Katri perusti joulukuussa. Kyseessä oli ajatus naisten kilpasarjan joukkueen perustamisesta seuraan aiemmin voimistelleista jumppareista. Hieman kauhistuneena, mutta toisaalta myös innostuneena mahdollisuudesta palata takaisin rakkaan lajin pariin, oli hommaan lähdettävä mukaan. ;)  

Joulukuun lopussa koitti ensimmäiset treenit. Fiilis oli kieltämättä hyvin jännittynyt, sillä taukoa lajin harrastamisesta oli parhaimmillaan kertynyt yli viisi vuotta…”Tuleekohan tästä enää mitään?” ”Nolaanko vaan itseni menemällä mukaan?” Olivat ajatuksia, jotka taisivat liikkua kaikkien meidän mielessä.

Noh, ensimmäisissä treeneissä kyllä huomasi, että tauko voimistelusta oli ollut melkoinen. Oma kroppa tuntui jopa hieman vieraalta, ja fysiikka ei riittänyt helpohkoihinkaan liikkeisiin.  ”Tehdäänkö se tosiaan näin?” ”Miksei jalat nouse?” ”Miten en enää osaa?”

Ennen helpolta tuntuva liike olikin yhtäkkiä muuttunut vaikeaksi ja raskaaksi, mikä jopa hieman harmitti huomata. 

Toisaalta kuitenkin huomasi, että kyllä sitä jotain taitoja oli vielä tallessa. Vartalot sujuivat yllättävän hyvin ja tutut vanhat rullaukset tulivat aivan ulkomuistista.  Viimeistään, kun aloitimme työstämään ohjelmaa musiikilla, tuli fiilis, että kyllä tästä vielä jotain tulee!

Kauden edetessä on ollut hienoa huomata, miten omat taidot ovat alkaneet palata ja ohjelmakin näyttää paremmalta video videolta. Olemme kaikki melko kilpailuhenkisiä ja kunnianhimoisia, joten omatoimisia treenejä on tullut tehtyä ja videoita analysoitua urakalla. Halu näyttää kisoissa parastaan ja päästä mahdollisimman hyvään kuntoon ovat motivoineet treenaamaan. 

Välillä on tuntunut, että olemme ottaneet voimistelun vähän liiankin vakavasti. Mestaruussarjassa kilpaileminen opetti tietynlaiseen treenaamiseen ja omistautumiseen, jotka pitkänkin tauon jälkeen ovat edelleen läsnä. Asenne jonka oli lapsena omaksunut päättäväisyydestä ja kovan työn tuottamasta tuloksesta, puski vahvasti esille tutussa ympäristössä.  

On ollut jopa vaikeaa hyväksyä, ettei sitä enää ole samalla tasolla kuin ennen ja töitä täytyy tehdä esimerkiksi aivan eri tavalla yksinkertaiseltakin tuntuvan asian korjaamiseen. Vaikka joukkueen tavoitteet osaakin paremmin asettaa erilaiselle pohjalle mitä ennen, on omien tavoitteiden asettelu siinä mielessä erittäin haastavaa. Pitää ymmärtää se, että kroppa tarvitsee taas aikaa totutella lajiin, vaikka olisi mitä ihaninta tehdä ne kaikki näyttävimmät liikkeet mitä osasi. On myös täytynyt muistuttaa itselleen, ettei ota treenaamista liian vakavasti, vaan ottaa se kevyemmin ja voimistelun ilon kautta.    

Kauden edetessä on myös huomannut, miten kova ikävä lajia oli ollut. Vaikka valmennusta, tanssia ja rytmistä voimistelua on tässä välissä tullut tehtyä, on vaan todettava, että joukkuevoimistelu vie näistä voiton ja se antaa kaikista eniten. 

Matolle paluun myötä paljon vanhoja fiiliksiä nousi esille. Esiintyminen kisoissa ja näytöksissä on jotain mitä et voi saada missään muualla ja fiilis on IHANA ja hetkestä tulee nauttia. Treenaaminen vanhojen joukkuelaisten kanssa on ollut mitä ihaninta, ja side heihin on säilynyt, vaikka välissä on ollut moniakin kilometrejä ja aikaakin on kulunut. Jotkin asiat eivät vain ikinä muutu.   

Kiitollisuus valmentajille suuresta panoksesta meihin ja omaan voimistelutaustaan korkealla tasolla on avautunut vasta myöhemmin, kun on tullut katsottua voimistelua muusta kulmasta. Se on antanut paljon elämän eri osa-alueille ja antaa edelleen. On ihanaa, että seura tarjosi meille mahdollisuuden päästä nauttimaan voimistelusta taas matolla eikä sen reunassa. 

Alina, Hanna, Linnea & Sonja

 

 

 

 


 

Onko pakko?

6.4.2018

Onko pakko osallistua kamojen roudaukseen?
Onko pakko leipoa mokkapaloja?
Onko pakko siivota kisapaikkaa?
Onko pakko valvoa parkkialuetta?
Onko pakko jne.

Ei ole. Miltään osin ei ole pakko mitään.

Vuodet kuluvat kuin tiimalasissa hiekka ja tuntuu, että ajankierto vain nopeutuu. Hetkessä eläjille suositus on, että havainnoi ja tarttuu tilaisuuksiin kiinni. Ja minä väitän, että osa näistä mahdollisuuksista luurailee juuri näissä “onks pakko”-hetkissä.

Yhteisöllisyys ei ole helppoa. Meille suomalaisille se on “finnish nightmares”-sektorilla. Linkki

Varsinkin ihmisille, jotka satunnaisesti näkevät toisiaan joko parkkipaikoilla tai kokouksissa, innokkaimmilla on helpompaa - sillä kisakatsomossa väkisin tuntien aikana tulee joristua sään lisäksi vähän muutakin.

Lisäksi ihmisillä on erilaiset näkökulmat ja toimintamallit asioiden ratkaisuun. Siinä missä toinen pyrkii ratkaisemaan tilanteet “selviääkö tästä rahalla?” -tyylillä, niin toinen haluaa järkätä myyjäiset. Ei ihme, että välillä meinaa mennä hermot. Ja meneekin, tunteiden näyttäminen on ihan sallittua, luonnollista.

Kyse on valinnoista. Eikä mielestäni ketään saa syyllistää tehdyistä valinnoista. Muista, koskaan kukaan ei voi tarkalleen tietää toisen perusteita valinnoille.

Kannustan kuitenkin tarttumaan mahdollisuuksiin mitä hetket tarjoavat.

Oma hetkeni tulee tulevana lauantaina ja sunnuntaina, kun seuramme järjestää Tapiola Cupin Opinmäen kampuksella. Tervetuloa tsekkaamaan mitä saimme yhdessä aikaiseksi!

 

Tuire Lindström, Kisamutsi

 

Kisoista juttu myös Länsiväylässä.



 

Talkoillaan yhdessä hyvät kisat!

3.11.2017

Tapiola Cup on todellakin enää yhden yön päässä niin kuin Terhi viestissään meille talkoolaisille muistutti. Tapiola Cup on suurin seuramme järjestämä tapahtuma tänä vuonna. Yli 1100 voimistelijaa ja vähintään saman verran katsojia. Seuran työntekijät ovat valmistelleet kisoja jo kuukausia, mutta itse kisojen aikana tarvitaan kymmeniä talkoolaisia eri tehtäviin. Talkoolaiset opastavat autot pysäköintialueelle ja voimistelijat pukuhuoneisiin. He myyvät pääsylippuja katsojille ja ruusuja ojennettavaksi kilpailijoille. He pitävät buffettia yleisölle ja järjestävät ruokailun joukkueille. Ennen kisoja leivotaan ja koristellaan ja kisojen jälkeen taas pakataan tavarat ja siivotaan paikat kuntoon.

 

Talkootehtävät on jaettu joukkueittain ja tehtäviä kierrätetään kilpailuista toiseen. Kokemuksesta olen huomannut, että tavaroiden kuljetus kisapaikalle, etukäteisjärjestely ja somistus sekä loppusiivous ovat suosituimpia tehtäviä. Ne ovatkin helppoja tehtäviä, jotka ajoittuvat kompaktisti ennen tai jälkeen itse kilpailun. Epäsuosituin tehtävä on yleensä buffetin pitäminen, koska se vaatii monen henkilön jatkuvan miehityksen työvuorosuunnitteluineen. Itselleni buffetin pitäminen on yksi suosikkitehtävistä, sillä siinä pääsee kivasti mukaan tunnelmaan itse kisojen aikana. Myynnin hiljaisina hetkinä voi sitä paitsi piipahtaa katsomoon ja nähdä muutaman kisasuorituksen.

 

Buffet vaatii paljon etukäteissuunnittelua: montako mokkapalaa ja korvapuustia tarvitaan? Entä gluteenittomat ja maidottomat leivonnaiset? Haluavatko kävijät mieluummin sämpylöitä vai kinkkupiirakkaa? Näistä teemoista käytiin vilkasta viestinvaihtoa jojojen omassa WA-kanavassa. Tämän kertaisten kisojen laajuudesta johtuen sovimme, että kaikkien joukkueiden taustajoukot osallistuvat leipomiseen. Jo pelkkiä mokkapaloja tarvitaan 400 kappaletta, eli 20 pellillistä! Lisäksi on sovittava työvuorot niin että kiireisimpinä aikoina on riittävä miehitys myyntityöhön että kahvinkeittoon. Homman on sujuttava silloin kun asiakkaita on.

 

Kisojemme talkootehtäviin osallistuu yli 150 henkilöä; pääasiassa voimistelijoiden vanhempia, mutta myös isovanhempia, kummeja, setiä ja tätejä. Sekä tietysti itse voimistelijoita tuomareiden ja palkinnonjakajien apulaisina. Talkoisiin osallistuminen on paitsi tärkeää hyvien kisojen aikaansaamiseksi niin myös loistava tapa tutustua oman ja muiden joukkueiden vanhempiin vähän paremmin. Talkootyön lomassa voi jakaa kokemuksia ja ajatuksia niin kisapuvun koristelusta kuin joukkuehengen kehittämisestäkin. Ja vanhempien keskinäinen joukkuehenki kehittyy siinä samalla.

 

Isot kilpailut kuten Tapiola Cup ovat tärkeitä seuramme aktiivisuuden ja talouden kannalta. Meillä on hyvä maine onnistuneiden kisojen järjestäjänä ja siinä talkoolaiset ovat tärkeässä roolissa. Tervetuloa talkootöihin viikonloppuna, talkoillaan yhdessä jälleen hyvät kisat ja tutustutaan samalla toisiimme!

 

Arja

 



 

Voimistelijan vanhemman elämä on loputtomia minuutteja eri parkkipaikoilla, ideaköyhiä välipalapohdintoja ja aikaisia viikonloppu(kin) aamuja.

31.10.2017

 

Olen voimistelijan äiti, jo muutama vuosi tätä uraa takana. Alkuun olin aivan pihalla, sillä lajin termistö mitä muut vanhemmat käyttivät oli aivan hepreaa ja lajin intensiivisyys, esteettisyys yllätti. Pihalla olen hetkin edelleenkin, mutta eipä se haittaa - muut vanhemmat kannattelevat tietämättömyyden hetkellä. 
 
Mutta mikä tämä syke juttu on? Sitä, että olen toivoton jännittäjä! Myötäelän voimakkaasti voimistelijoidemme, tyttöjemme suoritusta ja toivon vimmaisesti heille hyvää "suokkaa". Se on paras palkinto kaikista niistä lukuisista tunneista koulujen jumppasaleissa, samalla kun ikätoverit ovat jo vapaalla muissa riennoissa. Toivon vimmaisesti, että mitään ei sattuisi ja kukaan ei loukkaantuisi, sillä ajatus on, että kaikki tyttömme jäävät "eläkkeelle" terveinä, lajiin edelleenkin intohimoisesti ihastuineina. Ja paras "suokka" ei ole kiinni pisteistä, vaan siitä, että itse suorituksen tekijöillä on hyvä fiilis, ilo ja nautinto esiintyä. 
 
Sykkeeni ennen kisaa napsuttaa tasaisesti siinä 80-90 tasolla, kisan aikana "perustaso" on n 130, mutta huippusuorituksiakin on mm. 197! Ja kaikki tämä istumalla paikallaan. Ei siis ihme kun kädet vähän tärisee kun yrittää videota kuvata suorituksesta. 
 
Tämä jännittämiseni onkin meiille vanhemmille yhteinen naurun aihe, monen muun lisäksi! Sillä pitkiä ovat ne tunnit, joita istumme yhdessä katsomossa. Meitä yhdistää sama joukkue, sillä vaikka emme valinneet toisiamme, valitsemme hyvän yhteishengen ja teemme sen äärellä valintoja - sillä voimistelijamme tarvitsevat yhtenäisen vanhempien joukon tuekseen. Valmentajan, valmentajien työ on yksinkertaisempaa kun vanhemmilla on yhteinen sävel. 
 
Siis sykkeeni on korkea molemmille, voimistelijoille ja vanhemmille. Me ollaan Loiste. 

Tuire
 

 

Tunnelmia Joukkuevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailuista 21 - 22.10.2017

27.10.2017


Heti kun Team Tapiola Jr:n edustuspaikka karsintakisassa Hyvinkäällä selvisi, alkoi lentojen metsästys kannustusporukalle. Ennen matkaa vielä viimeisten strassien ja paljettien kiinnitys kisapukuun. Puvusta tuli upea!

Matkalle lähti tällä kertaa seuran puheenjohtaja Salla ja neljä äitiä. Kisat järjestettiin Bulgariassa, Sofiassa Arena Armeec Centerissä, joka osoittautui valtavan isoksi halliksi. Torstaina ja perjantaina ehdimme tutustua kaupunkiin ennen perjantai-illan harjoituksia. Joukkueen harjoitus meni hyvin, mutta vähän jäi vielä parannettavaa kisasuoritukseen. 

Lauantain kisapäivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Vähän ylimääräistä jännitystä saimme, kun paikallisen jalkapallo-ottelun kannattajat vaelsivat savupommeineen pitkin keskustan katuja. Onneksi taksikuski osasi kiertää ruuhkan ja ehdittiin hyvissä ajoin hallille. Tietysti fanipaidat, Suomen ja TapVon liput mukana!  Suomalaisia olikin mukavasti paikalla monesta seurasta. Joukkueen suoritusta ei tarvinnut jännittää kauan, koska Team Tapiola Jr esiintyi kolmantena. Liput heilumaan ja kannustushuudot raikumaan! Lauantain suoritus oli upea. Oli ihana nähdä tyttöjen hymyt onnistuneen suorituksen jälkeen.

EM- kisamatka oli joukkueelle hieno palkinto kaikesta työstä. Tunteja harkkasaleilla: ohjelmanhiomista, fysiikkatreenejä, balettia, leirejä, juoksulenkkejä jne.

Meillä vanhemmilla on tietysti tehtävänä kannustaa, kustantaa, kokata ja kuskata. Laji onkin helposti koko perheen harrastus. Joukkueen vanhemmista on tullut hyvä tiimi. On varainkeruuta, talkoita, puffet- ja kisajärjestelyjä, juhlia, kannustusmatkoja. On ilo olla osa tätä huippu tiimiä!
 

Kisakatsomon kannustajat

Päivi, Marianne, Eeva-Maria, Leena ja Salla

 


 

Pariakrobatiaa, voltteja, lentokuperkeikkoja, ihmispyramideja - temppuilun täytteisillä syyslomaleireillä riitti vauhtia!

26.10.2017

Ihka ensimmäistä syysloman temppuleiriä vietettiin Mankkaanpuron koululla koululaisten syyslomaviikolla 16.-20.10.2017. Leiri oli jaettu ma-ke sekä to-pe leireiksi ja osa lapsista oli mukana koko viikon.
 
Viikon aikana nautittiin ihanista aurinkoisista syyskeleistä ilman vesipisaran pisaraa. Tutkittiimpa yöpakkasten jättämää "lunta" ja kuuraisia lehtiäkin yhdessä leiriläisten kanssa. 
 
Näillä temppuleirillä ei temppuilu loppunut kesken, kun lajikirjossa oli muun muassa parkouria, pariakrobatiaa, voltteja ja lentokuperkeikkoja, ihmispyramideja, kärrynpyöriä, telinevoimistelua ja kaikkea hauskaa! Temppuleirillä päästiin myös roikkumaan köysistä ja renkaista sekä pelaamaan ahkerasti "kaikki polttaa, kaikki palaa" -peliä. Molempien leirien lopuksi kisailtiin myös Mysteeri Mankkaalla -sekä Aarrejahdin kimpussa ja kerrattiin leirillä opittuja taitoja ja yhdessä toimimista.
 
Ensi vuonna Espoon Kaupunki onkin lyhentämässä alakouluikäisten syyslomaa takaisin kolmepäiväiseksi, mutta katsotaan, josko syyslomaleirit saataisiin silloinkin loppuviikolle pystyyn. Ainakin ohjaajat ovat jo valmiita seuraavaan leiriin! :)
 
Värikästä syksyä!
 
Leirin pääohjaaja
Elina Vastakoski
 

 

 ”Tanssin koska nautin siitä”

18.10.2017

Tänä syksynä seurassamme on aloittanut nuorten tanssin treeniryhmä TapvoDancers. Ryhmä sai muotonsa pitkään kypsyneestä ideasta käynnistää tanssin treeniryhmä. Ryhmän esityskausi avattiin jo heti syyskuussa, kun ryhmä tarttui rohkeasti kutsuun edustaa lyhyellä varoitusajalla – ja tietenkin upouudella koreografialla. Dancersien riveissä tanssii joukko innokkaita nuoria, joista suurin osa on todellisuudessa tanssinut yhdessä jo pitkään. Mukana on melkoisia seurakonkareita, sillä osa on nuoresta iästään huolimatta käynyt seuran tunneilla jo viisi vuotta!

Ryhmän ohjaajana huomaan usein ihmetteleväni, miten ryhmäläiset jaksavat raahautua koulun ja omien kiireidensä keskeltä treeneihin viikosta ja vuodesta toiseen. Näissä ajatuksissa toteutin pienen kyselyn siitä, mitä treeniryhmäläiset ajattelevat tanssimisesta ja mitä tanssiminen heille antaa. Tässä muutamia vastauksia.

”Tanssin koska se rentouttaa ja vapauttaa.”

”Tanssin sillä saan ilmaista ja kehittää itseäni.”

”Saa hetken päivässä, jolloin voi keskittyä johonkin asiaan, keskittyä itseensä.”

”Sen lisäksi että tanssiminen on liikuntaa, se saa minut iloiseksi, reippaaksi ja eläväksi.”

Ylivoimaisesti eniten ryhmäläiset korostivat sitä, miten tanssiminen antaa heille irtioton ja hetken, jona koulukiireet ja muut asiat unohtuvat. Juuri sitähän liikunnan ilo parhaimmillaan on, ajatusten tuuletusta ja keskittymistä hetkeen!

Näistä ajatuksista viisastuneena ja kiitollisena luotsaan ilolla tämän jengin kohti kauden haasteita ja kokemuksia. Ryhmän kannatushuudon sanoin: NYT MENTIIN!

 

Laura

TapvoDancers-ryhmän ohjaaja

 

 

 

 


 

Onnistumisen riemua ja iloa

9.10.2017

Muistan, kuinka pienenä voimistelijan alkuna olin päättänyt oppia kärrynpyörän. Harjoittelin takapihallamme määrätietoisesti koko kesän ja kun viimein opin tempun, riemun määrä oli valtava.

Nykyään ohjaajana pääsen itse näkemään tällaista onnistumisen iloa. En tiedä mitään, mikä tekisi minut yhtä onnelliseksi kuin se, että näen riemun lapsen kasvoilla hänen oppiessaan jotain uutta. Pienellä lapsella uusien taitojen oppiminen onkin kaikista tehokkaimmillaan. Parhaiten oppiminen tapahtuu juuri tekemällä ja kokeilemalla, kuten tunneilla.

Kun tunnilla aletaan harjoitella jotain uutta liikettä, useiden lasten ilme näyttää innostuneelta ja jännittyneeltä. Into oppia onkin erittäin tärkeää onnistumisen kannalta. Onneksi lapsilta löytyy rohkeutta kokeilla uutta, vaikka sitä ei osaisikaan. Nämä rohkeat kokeilun hetket ovat juuri niitä, jolloin kehut ovat paikallaan. Ajatukset siitä, että aina kannattaa yrittää ja kokeilla rohkeasti, ja että sitkeä harjoittelu palkitaan lopulta onnistumisella, ovat tärkeitä.

Jokainen meistä oppii asiat eri tavoin ja siksi onkin tärkeää, että tunneilla jokaista autetaan ja kannustetaan hänen tarvitsemallaan tavalla. Ilolla ja positiivisella asenteella pääsee lasten kanssa kuitenkin pitkälle. Lapsen itsetunnon kannalta kannustus ja kehut ovatkin valtavan tärkeitä. Juuri niiden avulla lapset jaksavat kärsivällisyyttä vaativaa harjoittelua ja lopulta onnistuvat. Uudesta taidostaan riemastunut lapsi, joka innoissaan kertoo vanhemmalleen oppimastaan, on parasta mitä ohjaajana tiedän.

Onnistumisen iloa syksyyn!

Iida
Apuohjaaja lasten tunneilla


 

 

”Mikä onni että meillä on tällainen sali, meidän oma POP”
 

1.8.2017 klo 15:02 Kurvaan autollani Espoon Otaniemessä sijaitsevalle parkkipaikalle. Nappaan peräkontista pari kassillista tavaraa ja lähden jännittyneenä kävelemään kohti pääovea. Avaimet kilisevät käsissäni kun etsin nipusta oikeaa avainta kassin painaessa olkapäälläni. Pääsen sisään ja moikkaan respan henkilöä. Kävelen portaat ylös ja avaan salin oven. Napsautan valot päälle, katselen ympärilleni ja väkisinkin kasvoilleni leviää mairea hymy. Vihdoin meillä on oma sali. Mittailen paikkoja enkä millään malttaisi lähteä pois, mutta pakko, harkat alkavat kohta toisaalla. Napsautan valot pois päältä, laitan oven lukkoon ja kurvaan seuraavaan paikkaan.
 

Kyseinen päivä oli juhlapäivä joukkuevoimistelijoille. Uuden salimme vuokrasopimus Espoon Otaniemessä entisessä Palo-opistossa alkoi. Uusi sali ristittiin POPiksi. Saliin asennettiin yhdelle seinälle peilit ja uusiin hyllyihin kerättiin harjoittelun monipuolistavia tavaroita ja harjoitteluvälineitä. Tilaa jätettiin myös laukuille, jotka voi jättää saliin, jos siellä harjoittelee peräkkäisinä päivinä. Matto tilattiin jo kesäkuussa, mutta pienistä

toimitusvaikeuksista johtuen vierähti pari viikkoa harjoittelua kovalla parketilla ennen kuin sain odotetun puhelun kuljetusfirmalta.
 

24.8.2017 klo 8:56 ”Matto tulee tänään klo 15:30!!!!!!!!!!!!” kirjoitan whatsappiin valmentajakollegoilleni & joukkueilleni, välittömästi kuljetusfirmalta saamani puhelun jälkeen. Vastaukseksi saan sydämiä, hymynaamoja ja juhlaemojeja. Sitten pari paniikkiviestiä vanhempien ryhmään, että saadaan kantajia paikalle.
 

24.8.2017 15:40 Odotellaan kantajien kanssa malttamattomina mattoja, joita ei vieläkään näy. Kaksi puhelua myöhemmin kuorma auto kaartaa talon takaa ja parkkeeraa eteemme. JES! 


24.8.2017 klo 16:05 Matot ovat vihdoin salissa, Iidan kanssa revitään muoveja auki ja tytöt tekevät omatoimista lämppää vieressä. Pitäähän matot heti saada käyttöön. Kun matot rullataan auki, on salissa jotenkin käsinkosketeltava tunnelma. Hyvä fiilis, jota seurasi loistavat harjoitukset. 

 

7.9.2017 klo 15:45 Makaan selällään POPin matolla ja kuuntelen juoksuaskelten töminää ja ilon kiljahduksia kun tytöt pelaavat polttopalloa ennen harjoitusten alkua. Minulle tulee lämmin ja hyvä olo ja väkisinkin hymyilyttää. Mikä onni että meillä on tällainen sali, meidän oma POP.
 

#TapVonPOP #parhaassaseurassa #taidolla #tahdolla #tunteella #ilolla

 

Syysterveisin

Katri Kukkola,

Joukkuevoimistelun päävalmentaja

 


 

 

 

 

Syksyn uudet tuulet

12.9.2017

Syyskausi on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin ja pikkuhiljaa aletaan päästä kaikista kiireisimmän vaiheen ohi. Tämä syksy on tuonut tullesaan paljon muutoksia sekä uusia juttuja niin harraste- kuin valmennuspuolellekin. Itseltäni jäivät taakse hoitovapaan “leppoisat” päivät ja elokuusta alkaen olen ollut päätoimisena harrastekoordinaattorina seuran toimistolla. Uusia haasteita siis koko perheelle, äidille ehkä haastavampaa kuin 2v tyttärelle, joka jo ensimmäisenä harjoittelupäivänä päiväkodissa ilmoitti, että äidin pitää lähteä töihin, hän haluaa jäädä heti yksin päiväkotiin. Kyllä me sitten kuitenkin muutama päivä harjoiteltiin, mutta sen jälkeen olisikin jo pitänyt saada jäädä yöksi päiväkotiin. Ainakaan ei tarvitse päivän aikana murehtia, viihtyykö päiväkodissa vai ei!

 

Kauden startti ilmoittautumisineen, tapahtumineen ja uusine tunteineen pitää meidät joka vuosi kiireisenä, tänä vuonna vielä ehkä entistä kiireisempänä, kun laajensimme syksyksi tarjontaamme. Tämä kannatti, sillä osallistujia on tullut lisää sekä lasten että aikuisten tunneille! Parasta kauden alussa ovatkin uudet innokkaat jumpparit sekä vanhojen tuttujen tapaaminen. Pitkän toimistotyöpäivän jälkeen iltaa piristää, kun lasten tunnilla pienet jumpparit tulevat juosten halaamaan ja saan vielä kotiin vietäväksi suloisen kesän aikana tehdyn piirustuksen.

 

Jumppaa on odotettu meillä kotonakin innokkaasti. Viime syksystä asti olen vetänyt perheliikuntaa oma tarmokas tyttäreni mukanani ja se on aina ollut molemmille yksi viikon kohokohdista. Jumppaa on leikitty kotonakin useasti ja meidän pienen jumppaopen oppeihin ovat päässeet niin mummo ja vaari kuin kaverit pihallakin. Viime sunnuntain perheliikunnassa tuo tomera pian 3v. jumppaopen-alku ilmoittikin tomerasti pukuhuoneessa jumppakavereille, että “Minä olen teidän tanssiope!”, availi ovia ja toivotti kaikki tervetulleeksi. Tästä se lähtee!

 

Maija

Harrastekoordinaattori

 


 
Kiitos Katri tästä viestistä, sitä katsoessa jaksoin vielä paahtaa viimeisen viikon!

 

Kesälomalle!
30.6.2017

 Sadesäällä, hyvällä päällä,
iloinen kieli, huoleton mieli.
Tästä se alkaa aika oma,
nyt kun alkaa kesäloma.

 

Vihdoin se on koittanut, LOMA. Enkä edes meinaa istua iltamyöhään toimistossa hommia tekemässä vaan suosiolla siirrän niitä loman jälkeiseen elämään.

Kesäkuu on mennyt tiukasti tietokonetta tuijotellessa, excel-taulukkoita laadittu, kirjanpidossa debetit ja kredit laitettu kohdalleen ja palkkoja maksettu.
Niska ja pääkoppa huutaa jo hoosiannaa ja koti on kuin lähtevä laiva! Mies ja lapset eivät juurikaan paikkoja järjestele. Itse olen lähinnä käynyt siellä kääntymässä työpäivien välillä.

Mutta nyt alkaa siis kesäloma. Syksyllä jatketaan hieman uusin kuvioin, kun toimistossa onkin joka päivä, entisen yhden päivän sijaan, kaksi työntekijää. Positiivista, Maija on tervetullut juttukumppani ja työkaveri. Nykyisin puhelin ei juurikaan soi vaan viestittely on vain sähköpostia ja whatsappia. Siinä ehtii kurkku päivän aikana kuivumaan, ellei yksinpuhelua harrasta.

Mutta sitä ennen nautitaan kesästä, mansikoista, auringosta, kaatosateesta, lasten riemusta, mökkisaunasta, rauhasta, levosta....listaa voisi jatkaa loputtomiin!

Aurinkoista ja lämmintä lomaa kaikille!

Terhi
Toiminnanjohtaja



 

Tunnelmia Mankkaan kesäleireiltä

20.6.2017

Akrobatiaan ja temppuiluun painottuvilla Mankkaan kesäleireillä riitti vipinää kesän kahden ensimmäisen viikon ajan Mankkaanpuron koululla.

Leirin aikana päästiin kokeilemaan uusia lajeja, kuten parkouria sekä cheerleadingia, ja tutustuttiin myös entuudestaan tutumpiin liikuntalajeihin. Jokainen leiripäivä sisälsi myös rutkasti temppuilua sekä suosittua freegymiä.

Kirkonrotta, pii, läpsy sekä temppuradat ja erilaiset hipat olivat lasten suosiossa. Lisäksi viikon aikana vierailtiin läheisessä asukaspuistossa, tehtiin voikukkaseppeleitä ja piirrettiin ahkerasti.

Leiriviikot huipentuivat Amzing Race -mittelöihin, joissa tiimit suoritivat ansiokkaasti joukkkueena erilaisia tehtäviä.

Leirin ohjaajat Elina, Suvi ja Roni kiittävät vielä leiriläisiä hauskoista viikoista ja toivottavat kaikille hyvää kesälomaa! :) 

 

 

Elina Vastakoski

 


 


Tapiolan Voimistelijat – Taidolla, Tahdolla ja Tunteella!
 

Haluamme antaa seuralle kasvot. Niinpä seuran puheenjohtajana sain kunnian avata blogin ensimmäisenä kirjottajana. Tarkoitus on kertoa seuran toiminnasta, arjesta seuratoimijoiden kuten myös jäsenistön näkökulmista. 

Otsikoin kirjoitukseni seuramme sloganilla: Taidolla, Tahdolla ja Tunteella. Ne pitävät paljon sisällään ja haluan hieman avata niitä mitä ne minulle merkitsevät. 
 

Taidolla – seuramme kasvoi viime vuonna 1492 jäseneen. Se on historian korkein lukema. Osallistuimme useisiin lähialueen tapahtumiin erilaisin kampanjoin. Näkyvyys sekä oikea tuntirakenne tuottivat tulosta. Panostimme ohjaajiemme ja valmentajiamme koulutukseen, tuntimme ovat laadukkaita osaavan henkilökunnan ohjaamina. Myös osoituksena hyvin hoidetusta ja kehittämishaluisesta seurasta saimme Voimisteluliiton aikuisliikunnan Priimaseuran sekä lasten ja nuorten liikunnan Sinettiseuran laatutodistukset. Olemme onnistuneet Taidolla

Tahdolla – Voimistelu on lajisidonnaisuudesta riippumatta kaiken liikunnan perusta. Harrasteliikunnan ryhmissä opitaan voimistelun perustaidot jo lapsena. Näistä taidoista on iloa sekä nuorille että aikuisille terveyden ylläpitäjänä. Haasteita kaipaava voi hakeutua kilpailuryhmiin, joissa voimistelun vaatimustaso iän karttuessa kasvaa vähitellen. Onnistumiseen ja menestymiseen tarvitaan ahkeraa ja tunnollista sekä vaativaa harjoittelua. Tarjoamme monipuolista harrasteliikuntaa ja kilpavoimistelua Tahdolla!  

Tunteella – olemme lähikoulullasi toimiva voimisteluseura. Tule meille sellaisena kuin olet! Voimistelu kuuluu kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Liikunta on yhteisöllinen tapahtuma, yhdessä osallistumista, joka tuottaa iloa ja hyvää oloa sekä elämän myönteisyyttä. Yhteisöömme kuuluvat jäsenet, seuratyöntekijät, valmentajat ja ohjaajat sekä vapaaehtoiset. Olemme kaikki tässä yhteisössä mukana Tunteella!

Salla Tuomisalo